Luna satutti viime torstaina itsensä palloleikeissä ja ontui toista etujalkaa varsinkin noustessaan levolta. Tästä jätimme Lunan "parin viikon" saikulle, että saa rauhassa parantua. Eilen ei enää ontunut ja tänään hän on itse päättänyt lopettaa saikun. Yksinään ulkoilut saivat loppua, kun on avannut itselleen ja Solelle reitin pihalle ja sieltä heidät löysin täydessä tohinassa herätessäni. Minun täytyy siis vaan luottaa koiran omaan arviointikykyyn vamman paranemisesta. :) On kyllä ihan hirmu hyvä, että päästään taas kunnolla juoksuttamaan koiraa. Vanhemman vyötäröllä näkyy vähän turhankin selvästi, että itse olen ollut saikulla ja halunnut ilmeisen liikaa rakastaa naudan korvilla ja maksalaatikolla. 
Luna on myös alkanut välillä osoittaa kyllätymistään Solen joihinkin touhuihin. Esimerkiksi koiria sisälle kutsuessa Sole jää vaanimaan milloin Luna lähtee juoksemaan sisälle ja matkalla pyrkii taklaamaan tämän. Luna on päättänyt ratkaista asian jumittamalla liikkumattomana, vaikka käskyn selvästi kuulee ja ymmärtääkin. Solea ei saa tässä tilanteessa kuulemaan mitään. Ollaan siis pattitilanteessa, jossa kukaan ei liiku, kun kutsu käy sisälle. Tämä ratkeaa vain sillä, että estää Solen hyökkäyksen, jolloin Luna menee kiltisti ja tyytyväisenä sisälle. Kun ulkoilevat vuorotellen, Sole tulee kyllä heti kutsusta sisälle. Lunalla tässäkin on ongelma. Sole toteuttaa saman hyökkäyksen eteisessä ja Luna jää jumittamaan ovelle. Tällöinkin Solea joutuu estämään, että Luna pääsee sisään. Luna osaa kyllä tarvittaessa osoittaa Solelle paikkansa ja on kyllä ehdoton parin johtaja. Tässä kohtaa Luna on vaan ottanut keinokseen tämän "jumputtamisen" ja mielen osoittamisen. Eiköhän tämäkin saada jotenkin ratkeamaan. tarvitsee vaan ehkä kokeilla jotain uusia konsteja. 
Solella on ollut viimeaikoina toinenkin tassuvamma ja monet tekemiset on jäänyt vähemmälle. Nyt vihdoin pääsisi taas koulutuksiin, mutta maanantaina on sitten sterilointi. Siitä toivottavasti päästään pian taas vauhtiin. Kotona Sole on opetellut ulos lähtöä ilman "kaadakaikkiesteetmatkalla"-syöksyä. Muutaman päivän jälkeen onnistuu jo kynnyksellä odottaminen, milloin saa luvan lähteä ulos. Tässä välissä ehtii jo varmistamaan, ettei syöksysuunnassa ole kaadettavaa (eli ihmisiä). Seuraavaksi, kun vielä saisi vielä tuota vauhtia vähän hiljennettyä.
vanha
Huojentavinta on kyllä katsoa Lunaa nyt, joka on ollut paljon kovempi, levottomampi, villimpi ja ennen kaikkea vaikeampi pentuna. Se pitää uskoa yllä, että kyllä Solestakin tulee vielä vähintään yhtä rauhallinen. Vaikkakin kun noita koiria vertaa, tulee mieleen vuosia vuosia sitten tullut piirretty: Äly ja väläys. Sole ei ole ihan yhtä herkkä ymmärtämään uusia asioita, kun taas Lunan älykkyyttä ei ole koskaan tullut epäiltyä.
Sole on viime päivinä työstänyt ulkona minun kauniin pilvikirsikkapuun. Viimekesänä jo 2 metrisenä loistanut ihanuus on nyt n. 10 cm hangesta törröttävä töpö. Ei taideta saada Toukokuussa katsella kirsikan kukkimista.
Sole pääsi myös viime viikonloppuna vierailemaan Nastolassa hermostuttamassa Gia-Tibsua. Samalla myös pissasi sen kodin keittiön lattialle. Kyläillessä menee siis aikalailla pasmat sekaisin. Ja kuullessaan Lunan nimen alkoi hirmusti itkemään. Solen on siis vielä varsin vaikeaa selviytyä maailmassa yksin, vaikkakin sitä yritetään kovasti vahvistaa. Josko vielä ennen leikkausta ehdittäisiin viikonloppuna kasvattajaa ja Solen veljeä moikkaamaan. Kaikkia lenkkejä ja metsäretkiäkään ei viitsisi tehdä yksin toisen koiran kanssa, koska aikaa siihen on kuitenkin rajallisesti ja parasta on olla koko lauma koossa retkellä. 