Niin se kääntyi tämäkin viikko viikonlopun puolelle ja "pikkukoira" alkoi yöllä hieman oksenteleen. Tosin ruokahalu on ollut jo pidempään huono. Alkuun kuviteltiin johtuvan antibiooteista, mutta nyt ollaan oltu jo maanantaista asti ilman pillereitä. Toisaalta voihan tuo olla jokin jälkikiimaan liittyväkin, koska nisät on myös hieman turvonneet. Niin annoinhan mä vielä jotain raakoja lampaan ja hevosen luita noille viikolla, joten voi olla vatsat vähän ihmeissään. Viimeisimmäksi selitykseksi voin sitten keksiä, että tuo on loukkaantunut mun läskikommenteista ja päättänyt siks tiputtaa parit turhat kilot pois. No nyt vaan jäitä hattuun itselle ja huolehtimiset kuriin. On vaan niin ihmeellistä tuo syömättömyys, kun Lunan kanssa sitä ei ole koskaan kohdannut. Sen elämäntarkoitus on vain syödä, eikä siihen vaikuta mitkään tilat tai taudit.

Koirilla on muutoinkin ollut jännät ajat viime viikkoina. Meidän kodin keittiö on vesivahingon vuoksi rempassa ja purkutöitä ollaan nyt tehty pari viikkoa. Koirat ovat joutuneet remppa päiviksi yläkertaan, mikä ei ole oikein sopinut vahtikoirille. Isäntäväki töissä, pihaa ei pysty vartioimaan ikkunasta, talossa pörrää vieraita miehiä ja koirat teljettynä kissojen kerrokseen. Ovat siellä yrittäneet tehdä uuden kulkureitin seinään, koska ovi ei ole auennut. Karmit on jo aikas kivasti kaluttu. Muutamassa viikossa saattaa olla jo hovawartin mentävä reikä seinässä.

Nyt vois lähteä metsään varmistamaan, että mieli on vielä virkeä tilasta tai tolasta huolimatta.

Ihana lumi on maassa ja ihanat koirat siitä varsin innoissaan.
Luna varsinkin on sitä mieltä, että sisälle ei tarttis tulla kuin yöksi vähän nukkumaan. Autoa kun tänään käynnisteltiin, hyppäsivät molemmat tytöt kyytiin vauhdilla ja piippasivat jo n. 100m päässä kotoa metsään pääsyn innosta. Ajeltiin sitten tuohon ihan lähinurkille, koska malttia tuntui olevan tänään varsin vähän.
Kotiin paluun tajutessaan Luna ei meinaisi millään tulla autoon. Jumpittelu on varsin naurettavaa, koska eihän tuo pystyisi oikeasti koskaan jäämään sinne. Näköetäisyys kun on aina oltava omiin joukkoihin.  

Sole ei ole juurikaan reagoinut omaan juoksuunsa, mutta Luna välillä hoitaa senkin. Jonain päivänä Luna kävi vähän toisen perää nuuhkasemassa ja sai hillittömän hepulit: puri sohvaa ja tassulla kävi väliin mua leikkisästi lyömässä. Luna on myös ihan hirvittävän huomion kipee ja pentuilee nyt aika paljon.
Asetelma on siis tällä hetkellä se, että tuo 1/2 kiloa painavampi pikkukoira on rauhallinen ja järkevä ja tuo vanhempi on aivan kakara ja huomion kipeä.

Tosin Solen rauhallisuuteen varmasti vaikuttaa viime viikkojen sairastelut. Pissatulehduksia meillä on siis edelleen. Viime sunnuntaina tulehduksen ja juoksun lisäksi tuli vielä jonkinlainen oksennustauti ja vointi oli varsin heikko. Käytiin silloin päivystyksessä ottamassa veri- ja pissakokeita, kipu- ja pahointivointilääkettä saamassa ja tutkimasssa koira. Pissat lähetettiin viljelyyn lopulta Saksaan, josta vastaukset tulikin jo heti torstaina. Nyt on vihdoin oikea antibiootti ja toivotaan, ettei bakteeri pääse nyt muuntumaan sille resistentiksi.

 Ruoka ei oikein Solelle nyt maistu, mutta onneksi tosiaan tuota painoa on sen verran vähän liikaakin, että eiköhän tuo muutaman päivän dieetinkin vielä kestä. Toivotaan kuitenkin, että pian meidän lauman sairastelut olisi ohi ja saatais vaan nauttia talvesta ja lumista.

 Päivittelyt on jäänyt vähiin viime aikoina.
Sole on tässä välissä saavuttanut komean 32kg painon. Hieman mietityttää, millainen jättiläinen tuosta tulee. El ainakin oli sitä mieltä, ettei läskiä koirasta löydy, mutta on varsin atleettinen. Taitaa painon kehitys kuitenkin hilliintyä, kun jouduttiin siirtymään urinary ruoalle osittain.

Sole on varsin raskaassa iässä ja on hetkiä jolloin rakastaminen on varsin vaikeaa. Luna tuntuu rinnalla pelkästään täydelliseltä. Nyt pitäis kaivaa muistista, mitä tuolle Lunalle tässä vaihdeessa tehtiin oikein.

Pehmeys on siis poissa ja "pienen" uusiin taitoihin kuuluu korvien sulkeminen, hillitön hyppinen ja turhautuminen, vaikka energian kulutusta olisi takana kuinka paljon.

On tuolla hyviäkin hetkiä. Esimerkiksi hampaiden pesua rakastaa. Täytyy varmaan pestä päivittäin, niin saadaan lisää rakkaita rauhallisia hetkiä.

Tampereen ryhmänäyttely, Kauppi 1.9.

Luna
EH
Correct type, feminine head. Quite close scissors bite. Correct neck. Would prefer a straithter topline and nose angulations in front. Nice depth of chest. Soft coat with ligth marks. Correct mover, sweet temperament
Peter F Berchtold

Sole
ROP pentu, KP
Sweet puppy bitch. nice head, feminine expression, would prefer more pigmentation, elegant neck, still soft topline. correct angulations, nice bone and feet. Good temperament. Walks on the good stride, a little close behind. she is promising. Peter F Berchtold

Solella edelleen jatkuu antibiootit, koska pissassa vielä on ollut leukkareita. Huomenna Sole menee moikkaamaan EL Katariinaa ja toivottavasti saatais puhtaat näytteet. AB:t on vienyt Solelta ruokahalun ja varsinkin aamuisin kieltäytyy ruoasta. Jauhelihaa ja piimää tosin suostuu syömään kyllä, joten ei tuo nääntymään pääse.

Luna ei voi tajuta, miksi joku ei syö. Se vaan tuijoittaa epäuskoisena ja kokee niin suurta tuskaa, että oikein itkettää. Lunalla kun ruokahalu ei ole mennyt missään taudeissa.

Viime viikonloppuna Sole myös yritti kovalla vauhdilla loikata koiraportin yli ja epäonnistui siinä surkeasti. Tyttö tipahti portin päälle vatsalleen, eikä päässyt eteen eikä taakse.. Huuto kyllä loppui pelastukseen, eikä aristellut vatsaa jälkeenpäin. Voi siis kuitenkin olla, että on tuostakin lisääntynyt tuo ruokahaluttomuus.

Sole on kuitenkin siis kovin eloisa ja virkeä , josta syystä kävi eilen myös mätsärissä ilman Lunan suojelusta. Sinistä nauhaa sai edelleen, mutta kehästä lähti vasta viimeisenä ennen sijoituksia. Edistystä siis tuokin. Ei ollut myöskään niin kovasti pelännyt perässä juoksijoita ja antoi tutkia hyvin itsensä. Tuomari kehui kauniiksi ja miellyttäväksi koiraksi.

Luna on ollut viime aikoina erittäin hellyyden kipeä. Jaksaisi istua tunteja sililyksessä. Josko jaksaisi myös viikonloppuna keskittyä pienen hetken mätsärissä, jotta olisi edes pientä toivoa näyttelystä selviytymiseen.

Näin pestään pressu!

Match show

Olihan viikonloppuna mätsäri.
Sole meni melkein oletetusti johonkin stressitilaan. Onhan tuo aikas pehmoinen ja reppana tyttö. Koulutuksissa ymmärtää olevansa yksi rivin tyyppi työskentelemässä, mutta mätsärissä oli väkeä ihan liikaa.
Onneksi tavattiin 8kk merkkari hoffityttö, johon sai ottaa kontaktia. Tuon tytön Sole hyväksi heti ystäväksi. Ja olisi ottanut myös suojelijaksi. Olihan Luna aivan toisella laidalla kenttää, eikä ollut pienestä huolehtimassa.
Sole ei oikein antanut katsoa hampaitaan, vaikka sitäkin on saanut kaikki tehdä aiemmin. Kehässä juoksu näytti siltä, kuin olisi sysimustassa metsässä, jossa juoksee jotain hirmupetoa karkuun. oikeasti takana tuli saman ikäinen kiharakarvainen noutaja kauniisti sipsutellen..

Luna taasen oli juuri tuossa suojelijan roolissaan. Kun Sole meni edes pissalle, itki Luna perään ja yritti löytää Solea katseellaan. Olisi ollut myös valmis puolustamaan Solea noilta kaikilta hirmupedoilta. Yksin ollessa Luna olisi varmasti vain halunnut vain rakastaa kaikkia, mutta laumassa roolit ovat selvät.
Muutoinkaan Luna ei edelleen kiinnostu tuosta näyttelytouhusta. Ei käsitä yhtään miksi siellä ollaan ja mitä tekemässä. Ei mitään tarvetta miellyttää tai edes herkut ei houkuta.


Mitähän tästä vielä tulee? Taitaa olla ainakin huono idea lähteä noiden molempien kanssa samaan aikaan tuollaisiin tilanteisiin. Sole kokeilee nyt seuraavat pari mätsäriä yksinään ja kuun vaihtuessa käydään sitten hölmöilemässä ryhmänäyttelyssä koko porukka. Meni miten meni.

Tälläkin hetkellä kotiamme päästä päähän liikkuu tuollainen kahdeksan jalkainen karvatornado, joka kaataa kupit ja huonekalut.
Virtaa siis riittää molemmissa tytöissä. Solellakin siitä huolimatta, että näyttäisi saaneen ensimmäisen pissatulehduksen.

Tuon pissatulehdusepäilyn takia meillä onkin tänään Solella eläinlääkäri. Harmi, kun tuo niin ihanan pian oppi sisäsiistiksi ja nyt mattoja pestään jatkuvasti. Eikä enää kotikonstein C-vitamiini hapatukset auttaneet.  Toivottavasti tämä saadaan taittumaan nopeammin kuin Lunalla aikanaa.

Sole jatkaa pian treenailua taas mustankonnun kursseilla ja molemmat tytöt piffeissä, kun kausi vaan saadaan alkamaan. Sunnuntaina olisi tarkoitus pyörähtää yhdessä mätsärissä, jotta kokemuksia saataisiin karttumaan syyskuun alkuun mennessä. Silloin tarkoitus olisi pyörähtää näyttelyssä, jos vaan töitä saan vähän venytettyä. Lunaa ei edelleenkään vaikuta kiinnostavan näyttelytouhut. Jotenkin tarvisi keksiä miten saatais motivaatiota vähän korkeammalle. Luna on vähän räjähtävämpien nopeuksien tyyppi, joten voipi olla ettei tuota saada koskaan viihtymään kehässä. Sole onneksi on huomattavasti rauhallisempi ja kiinnostuu vielä kaikesta tekemisestä. Liikkuminen taasen on sellaista, kun nyt 6kk hoffilla on. Vähän kvielä eskimääräistä vetävämpää. :)

Jos olis koirille jokin kantoreppu, kulkisi Sole varmasti mielellään kyydissä.. ;)

Luna ei ole koskaan aiemmin harkinnut vaihtoehtoja lenkille lähtemiseen. Eilen Samuli seisoi portilla juoksuvyössä ja huuteli Lunaa mukaan. Tämä kuitenkin meni auton peräkontille vinkumaan sinne pääsyä. Ilmeisesti reissussa on tosiaan ollut kivaa, koska on ymmärtänyt, että autolla pääsee parempiin paikkoihin.

Kesälomakuvia 4. Luku

Kesälomakuvia 3. Luku

Kesälomakuvia 2.Luku

Kesälomakuvia 1. Luku

Kesälomaretkellä Suomessa 23.6-2.7.12


Tytöt saivat hirmusti uusia kokemuksia. Koettiin vaaroja ja tuntureita, soita ja metsiä, koskia ja lähteitä: Luonnon ihmmeellisiä asioita.

Autoilu onnistui sulassa sovussa muutaman tunnin välein pysähdellen. Sole onneksi ei ole matkapahoinvointinen ja Lunaltakin tuo vaiva on alkanut hellittään. 

Juhannus oltiin ensin Kuhmossa nauttimassa kauniista ilmoista. Heti perille saavuttuamme Sole löysi kalan perkuujätteitä, joissa keksi alkaa piehtaroimaan. Tuo pieni koira haisi tuon neljä päivää aivan kammottavalta useista pesuista huolimatta.

Kuhmossa käytiin myös tyttöjen kanssa soutuveneilemässä harjoituksen vuoksi. Sole köllötteli tyytyväisenä sylissä ja Luna ihmetteli maailman menoa. Sen verran Lunaa epäilytti, että jollain kerralla jäi laiturille odottamaan. Kuitenkin rannassa käydessä päätti hypätä pyytämättä veneeseen, joten ei tuo siis tainnut hirveästi jännittää Lunaakaan.

Luna kahlaili paljon rannikoissa, mutta vieläkään ei uskalla lähteä uimaan. Sole tyytyi rannalta tarkkailemaan tilanteita. Tosin tottahan tuo muutaman kerran mulas myös veteen. Se ymmärrettäköön, koska tämä emäntäkin putosi täydessä varustuksessa kumisaappaat jalassa järveen.

Kuhmossa kiertelimme Palosen retkeilyalueella. Emme tavanneet majavia tai metsäpeuroja, mutta majavien patojen alkuja pääsimme tutkimaan.
Sole pääsi myös ensimmäistä kertaa saunaan, jonka tarkoitusta ei ihan kyllä ymmärtänyt.

Kaikissa paikoissa Sole oli hajua lukuun ottamatta sisäsiisti. Yöpissailut paperille ovat siis taakse jäänyttä elämää.

Juhannuksen jälkeen suuntasimme Jeesiöön Jeesiöjoen varrelle viikoksi. Siellä meitä odotti valtavat määrät sääskiä, jotka tosin lumisateiden pelossa muutamiksi päiviksi sitten onneksi katosivat. Vatsanaluset oli kuitenkin aikas läikikkäät molemmilla.

Luna jatkoi kahlailuharjoituksiaan lappisissa joissa ja järvissä. Sole jatkoi piehtaroimista kaikissa mahdollisissa paskoissa.
Metsistä ja joen varsista Sole teki mahtavia löytöjä: Hän löysi eläinten luita, poron sarvia ja kalanpäitä. Melkein aina sisälle tullessa suusta löytyi toinen toistaan hienompi löytö.

Tuntureista ensimmäisenä valloitettiin Kittilästä Kumputunturi. Solekin jaksoi mainiosti taivaltaa ilman minkäänlaista väsymystä. Taidetaan olla jo siinä pisteessä, ettei ole pariin vuoteen mahdollista tuota koiraa väsyttää. 

Karhutunturilla molemmat joivat elämänlahteestä. Ja kahlailivat ja pulahtelivat siinä. Elinvoimaa on sitten varmaa molemmissa nyt tuplaten.

Lunan kuvaa klikkaamalla pääsee luna.kuvat.fi sivulle, jossa lisää kuvakansioita.

siskolla kylässä

Solella oli kyllä tänään mahtava päivä. Olimme tänään taas pentukoulussa, jossa Sole sai paljon kehuja. Kun Kyselin loppu kesälle pentukurssin jatkoa, suositteli meidän siirtymistä arkitottis ryhmään. Kuulin myös kouluttajan sanovan toiselle koirakolle näin: " Sinun tarvii palkata kaikista pienistäkin eleistä, koska koirasi on noin lyhytjännitteinen. On ihan eri asia, jos on tuollainen koira (osoitti Solea), joka on valmis tekemään ihan mitä vaan ja jaksaa sitä miten pitkään vaan.."

Koulutuksesta suoraan lähdettiin treffaamaan Solen Deli-siskoa Pirkkalaan. Tytöt tulivat heti hyvin juttuun, eikä Solea paljon jännittänyt. Delin isäntä ampui myös ilmakolla, jonka kautta selvisi, ettei tyttö ole paukkuarka. Ei edes huomannut, että jotain erikoista olisi tapahtunut. Tytöt olisivat varmasti jaksaneet painia loputtomiin ja virtaa tuntui riittävän. Myös yhteistyö toimi: Kun Sole oksensi juostessa, söi Deli tuotoksista kananpalat.
Eihän tuollaisen takia tarvi paljon pysähdellä. :)

Toivottavasti pian ajellaan uusiksi kylään, sillä aikas onnellisen uupunut koira retkottaa nyt patjallaan. Kyllä oli mukava päivä!

Siskot Deli ja Sole