Laitetaan nyt vielä muutama pusukuva

Kyllä onkin aika päässyt hujahtamaan ja kirjoittelut jääneet. Tämän talon arjessa vallan on ottanut tuo uusin lauman lisä, ihmisvauva.

Tosiaan syyllisyyttä tuntien myönnettäköön, että koirat ovat olleet viime aikoina varsin lomalla. Onneksi kuitenkin tämän vauvahässäkän kanssa samaan aikaan alkoi myös kesä, joka jo sinällään tuo koirien elämään paljon.

Koirat ovat olleet kauniilla ilmalla kaiken aikansa ulkona. Saavat tulla ja mennä miten haluavat paljon omien tahtojensa mukaan. Metsälenkeillä ja remmilenkeillä käydään tietenkin, mutta kaikenlaiset kouluttamisia ja harjoitteluita on ollut varsin harvakseltaan. Onneksi meillä on kyllä käynyt nyt poikkeuksellisen paljon vieraita, joista jotkut tuovat myös koirille tuliaisia.

 Sole on fyysisesti kasvanut aikuiseksi, mutta ainakaan vielä ei edes tuo keväinen sterilointi ole mitenkään tasoittanut tuon kulmia. Sole on varsin maailmaa rakastava ja tohelo, mutta ihan vähän ehkä välillä tyhmäkin. Sillain rakkaudella sanottuna.

Sole on luonut ihan itsekseen uusia ystävyyssuhteita naapuruston lapsiin. Olen ihmetellyt miksi tuo niin tiuhaan juoksee haukkuen portille, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Tulee kyllä kutsuttaessa takaisin. Joitain päiviä sitten huomasin, että lapset pyöräilevän edes takaisin meidän pihan ohi. Jo kaukaa huutelevat Solea ja mm. haukkuvat. Sole sitten juoksee portille ja vispailee häntäänsä lapsien iloksi. Sieltä vaan raikuu hurraa huutoja "Tuolta se Sole tulee". Mainittakoon, että koiran nimen ovat ilmeisesti saaneet huudoistani poimittua. Olen ajatellut, että olkoot ystäviä, niin kauan kun koira ei siitä häiriinny. Sole näyttäisi olevan niin ylpeä toiminnastaan.

Yhtenä kauniina aamuna myös ihmeteltiin ikkunasta, kuinka Sole ensin nuuhki maata ja sitten pompahteli hirmuisilla loikilla pelästyen taaksepäin. Lähempää asiaa tarkasteltua huomattiin, että linnun pöntöstä oli pudonnut poikanen. Sole tökki kuonolla lintua ja sen liikahtaessa pomppasi karkuun. Tuota touhua seuratessa tuli kyllä mieleen, kuinka Luna ravisteli 9kk ikäisenä fasaanilta niskat nurin.. On ne niin erilaisia. Kerrottakoon vielä, että tuo linnun poikanen selvisi koettelemuksesta.

Kuolleisiin eläimiin ja pahoihin hajuihin Sole tutustuu hajun päällä piehtaroimalla. Tätähän on aiemmin päässyt tekemään kalan perkuujätteisiin, kuolleeseen kalaan ja mm. metsän eläinten ulosteisiin. Nyt viimeisimpänä tuttavuutena törmäsimme lenkillä kuolleeseen kyykäärmeeseen ja siihenkin pääsi niskansa hinkkaamaan.

Luna taas on varsin rauhallinen ja järkevä ja huolehtii edelleen ihanasti kaikesta. Vauvan Luna heti otti suojelukseensa. Jos ollaan vauvan kanssa reissussa, kotiin tullessamme ensin kiipeään autoon katsomaan, että vauva on mukana turvaistuimessa. Kun vauva itkee jotenkin erityisen paljon, Luna oikein huolestuu ja tulee tarkistamaan tilanteen. Luna on myös seurannut meidän rituaaleja vauvan kanssa. Iltaisin levitän ennen syöttöä peiton ensin sängylle, jolla sitten vauvan saa nostettua nukkuvana sänkyyn. Luna on joitain kertoja ehtinyt välissä livahtaa juuri tuolle peitolle. Ja voi sitä ylpeää ilmettä ja hännän vispausta siinä vauvaillessa.

Lunalla on ollut vähän vaivaakin viime aikoina. Kesän ensimmäisinä lämpöisinä päivinä sai ilmeisesti jonkinlaisen lämpöuupumuksen. Samulin tullessa töistä lähtivät heti heittelemään palloa, jonka jälkeen Luna pyörtyi nurmikolle. Tuon jälkeen oli vielä jonkin aikaan pysytellyt kovin lähellä, mutta seuraavana päivänä huonovointisuudesta ei ollut tietoakaan. Suuresti kuitenkin taas pelästytti.
Lunalla on ilmeisesti myös jotain nivelsideongelmaa tms. Solen taklailujen tuloksena etujalassa. Painitällin saadessaan alkaa ontumaan. Ontumista kestää usein vaan tunteja tai enintään päivän ajan. Sitten lepuutellaan ja pyritään välttää riehumisia mahdollisimman pitkään. Se kuitenkaan ei ole kovin helppoa, kun itse saattaa olla jo puolen tunnin päästä tuomassa palloa. Tämä on ollut nyt sen verran säännöllistä, että tarvinnee käydä eläinlääkärillä. Puhelimitse ollaankin jo neuvoja soiteltu, mutta itsestä alkaisi tuntua, että tarvittais tuon kuntoutukseen vielä vähän enemmän keinoja.

Reilu viikko sitten meillä olikin täällä varsinainen tragedia. Meille tuli kylään vieras ja koirat odottelivat koiraportin takana. Sole hyppiessä porttia vasten sai tassunsa jumiin portin pystypuun ja seinän väliin. Siinä syntyi varsinainen paniikkikohtaus. Solella, minulla ja Lunalla. Yrittäessäni saada tassua irrotettua Sole myös peloissaan puri minua hieman kasvoihin. Luna meni myös paniikkiin ja yritti myös hyökkiä minua päin varsin kovasti haukkuen. Samulin tullessa apuun saatiin vihdoin tassu irti, joka ei kammottavista asennoista huolimatta onneksi vammautunut millään tavoin. Jotenkin Sole sai paniikissa anaalinesteensä tyhjennettyä myös, joten lopputuloksena meillä oli kovin pelästynyttä väkeä, verinen naama ja paskan hajuinen koti. Koirat hetken aikaa vielä olivat sitä mieltä, että minä aiheutin koko tilanteen, mutta onneksi lopulta taas rakkaus voitti. Toivottavasti jo mutenkin aralle Solelle ei vaan jää tuosta mitään uusia pelkoja.

Nurmikon leikkuu on yksi Lunan rakkaimmista harrastuksista. Tämä siksi, että on huomannut, että pihalla lojuvia palloja ja leluja tarvitsee viskoa leikkurin alta pois. Tänään huomasin, että Luna myös tuo juoksemansa pallot takaisin: tietenkin sille pitkälle nurmelle, jotta ne joutuu siitä taas heittämään. Toki tästähän päästäisi sillä, että keräilisi vaan kaikki lelut ensin pois. Eipä sitä kuitenkaan raaski koiralta riistää noin rakasta harrastusta. On se parempi versio aiemmasta ruohonleikkuuharrastuksesta, joka oli sen nurmijätteen syöminen.

Juhannuksena meillä oli juhannusheilana tytöillä kääpiöpinseri poitsu. Tuo ei tosin kovin innostunut Solen kaveruudesta. Luna ystävällisesti taasen piti koiran hiljaisena. Sopu ja yhteisymmärrys muodostui kuitenkin tämän eläimellisenkin juhlaväen kesken.

Ensi viikolla meidän lähtiessä reissuun tänne saapuukin koirille hoitaja, joka on suunnitellut kiertävänsä noita Birgitan polkuja koirien kanssa ja jopa yöpyvänsä laavulla. Siinä onkin sitten meidän tytöille jo täysin uusia kokemuksia.

Vauva tuli laumaan

Hiihtolomaviikon hoffikohokohdat

Solen kanssa ajelimme viikko sitten sunnuntaina Seinäjoelle kasvattajaa tapaamaan pitkästä aikaa. Menomatkalla Sole oli varsin jännittynyt ja matkusteli pääasiassa seisten ja odottaen. Retket ilman Lunaa ovat jotenkin kovin paljon jännittävimpiä.

Perillä Sole hämmästytti heti käytöksellään. Sole on kaikille aiemmin tapaamilleen koirille alistunut heti. Usein ihan vaikka vaan varmuuden vuoksi. Veljelleen Sole kuitenkin heti sisään mennessä räksytti, eikä päästänyt lähelleen. Lämpenivät kuitenkin pian pihalle päästyään toisilleen. Veli tosin lämpeni Solen naiseudelle vähän liiankin hyvin ja tyttö joutui useampaan kertaan osoittamaan, ettei siskon astuminen olis suotavaa. Kasvattajan vanhempaa narttua kohtaan Sole käyttäytyi hänelle tyypillisesti: alistuen ja varoen.
Ja tottakai, talon kaikkiin ihmisiin Sole rakastui heti.
Retki oli Solelle hirmuisen kokemusrikas ja tarvitsisi näitä paljon lisää, jotta luottamus itseen kasvaisi.

Kotona Luna oli viettänyt pitkän rennon päivän itsekseen. Ikäväkin saattoi olla, koska kotiin palatessa tervehtivät toisiaan kuin olisivat olleet viikkoja erossa. Luna kulki illan Solen perässä ja haisteli, nuoli ja halaili paljon.

Maanantai aamuna lähdettiin Solen kanssa uudelle retkelle. Koira hyppäsi innokkaasti autoon ja oli tosi odottavalla mielellä. Edellispäivän hajujen perusteella myös Luna yritti kovasti päästä mukaan. Matkakohde oli Lempäälän pieneläinklinikka ja retken ohjelmassa sterilointi. 
Leikkaus sujui hyvin ja nopeasti. Välillä ehdimme kotiin viemään Lunaa metsään. Sole haettiin nukkuvana kotiin 1,5h leikkauksen alun jälkeen. Kotona sitten nukkui muutamia tunteja anestesiaa pois. Luna kävi useita kertoja ihmettelemässä, miksei se rakkain kaveri herää ja miksi se haisee niin omituiselta. Vielä tässä univaiheessa Luna olisikin halunnut hoivata toista.

Kun lopulta iltapäivällä Sole heräsi, oli hän varsin pelokas, tokkurainen ja kipuinen. Varsinkin kauluri pelotti alkuun ihan hirmusti. Illalla pissasi, kakkasi ja söi normaalisti (toki hyvin hitaasti liikkuen), mutta ei suostunut edes istumaan. Sole siis vaan seisoi paikallaan. Sole seisoi illan, seisoi yön, seisoi aamun.. 
Välillä meinasi nukahtaa pystyyn ja kaatua. Silloin käveli, kun tarvitsi siirtyä lähemmäksi ihmistä. Toisen meistä lähellä pysyttelikin n. metrin läheisyydessä. Välillä valitteli itkien, mutta silittelyin aina rauhoittui. Yöksi sai Samulin valvomaan vierelleen. Varoivaisen päättäväisestikään ohjaten ei suostunut makaamaan.

Seuraavana iltapäivänä n. 26h heräämisestä avustaen vihdoin suostui lepäämään ehkä 15 minuuttia. Muutoin seisoi ja kanniskeli naudan korvaa suussaan. Sai ilmeisesti tuosta jotain lohtua. Siitä pikkuhiljaa illan mittaan alkoi kokeilemaan makuulle menoa ja yöllä jo nukkuikin ihan hyvin. Vielä seuraavanakin päivänä vaikutti kipeältä ja sai särkylääkettä. Valvotusti kotioloissa tötterö vaihtui "suojavaatteeseen", jolloin alkoi jo intoa ja virtaakin riittämään. Torstaina meille tuli yövieras ja intoa alkoi olla ihan tuttuun malliin. Pääsi sitä kuitenkin taas suutelemaan uusia ihmisiä.

Nyt arki jatkuu Solen kanssa toppuutellen ja rauhoitellen. Tämän viikon lopulla otan tikit pois ja arki toivottavasti palautuu normaaliksi. Lunan kanssa koitetaan keksiä paljon mukavaa tekemistä, koska on jäänyt vähän liian vähälle huomiolle.

Helmikuisia kuulumisia

Luna satutti viime torstaina itsensä palloleikeissä ja ontui toista etujalkaa varsinkin noustessaan levolta. Tästä jätimme Lunan "parin viikon" saikulle, että saa rauhassa parantua. Eilen ei enää ontunut ja tänään hän on itse päättänyt lopettaa saikun. Yksinään ulkoilut saivat loppua, kun on avannut itselleen ja Solelle reitin pihalle ja sieltä heidät löysin täydessä tohinassa herätessäni. Minun täytyy siis vaan luottaa koiran omaan arviointikykyyn vamman paranemisesta. :) On kyllä ihan hirmu hyvä, että päästään taas kunnolla juoksuttamaan koiraa. Vanhemman vyötäröllä näkyy vähän turhankin selvästi, että itse olen ollut saikulla ja halunnut ilmeisen liikaa rakastaa naudan korvilla ja maksalaatikolla.

Luna on myös alkanut välillä osoittaa kyllätymistään Solen joihinkin touhuihin. Esimerkiksi koiria sisälle kutsuessa Sole jää vaanimaan milloin Luna lähtee juoksemaan sisälle ja matkalla pyrkii taklaamaan tämän. Luna on päättänyt ratkaista asian jumittamalla liikkumattomana, vaikka käskyn selvästi kuulee ja ymmärtääkin. Solea ei saa tässä tilanteessa kuulemaan mitään. Ollaan siis pattitilanteessa, jossa kukaan ei liiku, kun kutsu käy sisälle. Tämä ratkeaa vain sillä, että estää Solen hyökkäyksen, jolloin Luna menee kiltisti ja tyytyväisenä sisälle. Kun ulkoilevat vuorotellen, Sole tulee kyllä heti kutsusta sisälle. Lunalla tässäkin on ongelma. Sole toteuttaa saman hyökkäyksen eteisessä ja Luna jää jumittamaan ovelle. Tällöinkin Solea joutuu estämään, että Luna pääsee sisään. Luna osaa kyllä tarvittaessa osoittaa Solelle paikkansa ja on kyllä ehdoton parin johtaja. Tässä kohtaa Luna on vaan ottanut keinokseen tämän "jumputtamisen" ja mielen osoittamisen. Eiköhän tämäkin saada jotenkin ratkeamaan. tarvitsee vaan ehkä kokeilla jotain uusia konsteja. 

 Solella on ollut viimeaikoina toinenkin tassuvamma ja monet tekemiset on jäänyt vähemmälle. Nyt vihdoin pääsisi taas koulutuksiin, mutta maanantaina on sitten sterilointi. Siitä toivottavasti päästään pian taas vauhtiin. 

Kotona Sole on opetellut ulos lähtöä ilman "kaadakaikkiesteetmatkalla"-syöksyä. Muutaman päivän jälkeen onnistuu jo kynnyksellä odottaminen, milloin saa luvan lähteä ulos. Tässä välissä ehtii jo varmistamaan, ettei syöksysuunnassa ole kaadettavaa (eli ihmisiä). Seuraavaksi, kun vielä saisi vielä tuota vauhtia vähän hiljennettyä.
vanha
Huojentavinta on kyllä katsoa Lunaa nyt, joka on ollut paljon kovempi, levottomampi, villimpi ja ennen kaikkea vaikeampi pentuna. Se pitää uskoa yllä, että kyllä Solestakin tulee vielä vähintään yhtä rauhallinen. Vaikkakin kun noita koiria vertaa, tulee mieleen vuosia vuosia sitten tullut piirretty: Äly ja väläys. Sole ei ole ihan yhtä herkkä ymmärtämään uusia asioita, kun taas Lunan älykkyyttä ei ole koskaan tullut epäiltyä.

Sole on viime päivinä työstänyt ulkona minun kauniin pilvikirsikkapuun. Viimekesänä jo 2 metrisenä loistanut ihanuus on nyt n. 10 cm hangesta törröttävä töpö. Ei taideta saada Toukokuussa katsella kirsikan kukkimista.

Sole pääsi myös viime viikonloppuna vierailemaan Nastolassa hermostuttamassa Gia-Tibsua. Samalla myös pissasi sen kodin keittiön lattialle. Kyläillessä menee siis aikalailla pasmat sekaisin. Ja kuullessaan Lunan nimen alkoi hirmusti itkemään. Solen on siis vielä varsin vaikeaa selviytyä maailmassa yksin, vaikkakin sitä yritetään kovasti vahvistaa. Josko vielä ennen leikkausta ehdittäisiin viikonloppuna kasvattajaa ja Solen veljeä moikkaamaan. Kaikkia lenkkejä ja metsäretkiäkään ei viitsisi tehdä yksin toisen koiran kanssa, koska aikaa siihen on kuitenkin rajallisesti ja parasta on olla koko lauma koossa retkellä.  

Tassuvamma ja paluu arkeen

Niin siinä meni ison anturan palkeenkielen kiinni saamisessa 3 viikkoa! Nyt tassu vasta kestää juoksua ja Sole on päässyt eroon siteistä ja kurarukkasista. Josko hän pienen hetken saisi taas olla terve. Paikallaan olo ei meinaa varsinaisesti ole 1-vuotiaan hoffin parhaita puolia. Seuraavaksi sitten olisi sterilisaatio kevättalvella.

Kodin remonttikin alkaa olla ohi, joten koirille toivottavasti löytyisi viime viikkoja enemmän aikaa. Luna kestää jo sen, että me touhutaan keskenämme jotain, mutta Solen on tosi vaikea ymmärtää, miksei hän saa osallistua maalaamiseen, tapetointiin, laminaatin laittoon tms. mukavaan.

Toki keittiöremppaajien ollessa hommissa Sole kyllä poisti itsenäisesti yläkerrasta tapettia. Ja päivää ennen uuden lattian asennusta, pissasi laudanraosta uusiin välipohjan villoihin. MIelestäni siinä on ihan sopivasti jo osallistumista.