Solen kanssa ajelimme viikko sitten sunnuntaina Seinäjoelle kasvattajaa tapaamaan pitkästä aikaa. Menomatkalla Sole oli varsin jännittynyt ja matkusteli pääasiassa seisten ja odottaen. Retket ilman Lunaa ovat jotenkin kovin paljon jännittävimpiä.
Perillä Sole hämmästytti heti käytöksellään. Sole on kaikille aiemmin tapaamilleen koirille alistunut heti. Usein ihan vaikka vaan varmuuden vuoksi. Veljelleen Sole kuitenkin heti sisään mennessä räksytti, eikä päästänyt lähelleen. Lämpenivät kuitenkin pian pihalle päästyään toisilleen. Veli tosin lämpeni Solen naiseudelle vähän liiankin hyvin ja tyttö joutui useampaan kertaan osoittamaan, ettei siskon astuminen olis suotavaa. Kasvattajan vanhempaa narttua kohtaan Sole käyttäytyi hänelle tyypillisesti: alistuen ja varoen. Ja tottakai, talon kaikkiin ihmisiin Sole rakastui heti.
Retki oli Solelle hirmuisen kokemusrikas ja tarvitsisi näitä paljon lisää, jotta luottamus itseen kasvaisi.
Kotona Luna oli viettänyt pitkän rennon päivän itsekseen. Ikäväkin saattoi olla, koska kotiin palatessa tervehtivät toisiaan kuin olisivat olleet viikkoja erossa. Luna kulki illan Solen perässä ja haisteli, nuoli ja halaili paljon.
Maanantai aamuna lähdettiin Solen kanssa uudelle retkelle. Koira hyppäsi innokkaasti autoon ja oli tosi odottavalla mielellä. Edellispäivän hajujen perusteella myös Luna yritti kovasti päästä mukaan. Matkakohde oli Lempäälän pieneläinklinikka ja retken ohjelmassa sterilointi. Leikkaus sujui hyvin ja nopeasti. Välillä ehdimme kotiin viemään Lunaa metsään. Sole haettiin nukkuvana kotiin 1,5h leikkauksen alun jälkeen. Kotona sitten nukkui muutamia tunteja anestesiaa pois. Luna kävi useita kertoja ihmettelemässä, miksei se rakkain kaveri herää ja miksi se haisee niin omituiselta. Vielä tässä univaiheessa Luna olisikin halunnut hoivata toista.
Kun lopulta iltapäivällä Sole heräsi, oli hän varsin pelokas, tokkurainen ja kipuinen. Varsinkin kauluri pelotti alkuun ihan hirmusti. Illalla pissasi, kakkasi ja söi normaalisti (toki hyvin hitaasti liikkuen), mutta ei suostunut edes istumaan. Sole siis vaan seisoi paikallaan. Sole seisoi illan, seisoi yön, seisoi aamun.. 
Välillä meinasi nukahtaa pystyyn ja kaatua. Silloin käveli, kun tarvitsi siirtyä lähemmäksi ihmistä. Toisen meistä lähellä pysyttelikin n. metrin läheisyydessä. Välillä valitteli itkien, mutta silittelyin aina rauhoittui. Yöksi sai Samulin valvomaan vierelleen. Varoivaisen päättäväisestikään ohjaten ei suostunut makaamaan.
Seuraavana iltapäivänä n. 26h heräämisestä avustaen vihdoin suostui lepäämään ehkä 15 minuuttia. Muutoin seisoi ja kanniskeli naudan korvaa suussaan. Sai ilmeisesti tuosta jotain lohtua. Siitä pikkuhiljaa illan mittaan alkoi kokeilemaan makuulle menoa ja yöllä jo nukkuikin ihan hyvin. Vielä seuraavanakin päivänä vaikutti kipeältä ja sai särkylääkettä. Valvotusti kotioloissa tötterö vaihtui "suojavaatteeseen", jolloin alkoi jo intoa ja virtaakin riittämään. Torstaina meille tuli yövieras ja intoa alkoi olla ihan tuttuun malliin. Pääsi sitä kuitenkin taas suutelemaan uusia ihmisiä. 
