Nyt on takana ensimmäinen näyttelykoulutus. Sole osasi silloin tällöin keskittyäkin. Solen luoksepäästävyys on 100%, jos vaan kestää suudelmat. Työstettiin tyttöjä mahdollisimman kaukana toisistaan, ja kun kurssin vetäjä oli käynyt viimeisenä Lunan luona, tuli hän kehumaan, että on kaksi ihmeellisen avointa hoffia meillä.
Tosin olisi ilmeisesti hyvä, jos Luna ei enää yrittäis suudella.
Luna turhautui taas hirmuisesti, koska ei oikein pidä paikallaan olosta. juostessa sitten alkaa pomputtaa, kun saa vihdoin vähän liikkua. Huonoa on myös, että Luna "tottistelee" ihan liikaa: juostessa katsoo vaan Samulia, jolloin juoksee ihan vinosti. Jos ei ota kontaktia, niin silloin Luna yrittää vain tähdätä maksimaaliseen nopeuteen loikkien kera. :) luna tarttis sellasen näyttelyn, jossa katsottais myös kuinka kauniisti osaa hyppiä.
Mutta mukava kokemus ja mukava ryhmä. Tekee hyvää molemmalle, ihmiselle ja koiralle. Tosin mätsäreissä käydään erikseen, koska Luna huolehtii liiaksi siitä, missä Sole on ja tarteeks sen ojentaa sitä..
Postissa odottelee myös uusi juoksuvyö ja eteisessä tän uudet ihanat barefoot kengät, joten lopputuloksen tulisi olla mukavaa uudenlaista ulkoilua. Tai sitten hirmuisen hermoja kiristävää rempomista ja sinkoilua.. Katsotaan miten käy.
Mun ihanin pikkukoira voi jo erittäin hyvin, vaikkakin syliä luulee virheellisesti saavansa edelleenkin jatkuvasti. Onneks tuo vauvailu on kuitenkin paljon kivempaa kuin teineily.
Solen ensimmäinen sairastuminen taitaa olla voiton puolella. Lauantaina alkoi tyttö oireilemaan yrittämällä sinnikkäästi toimitella vatsaansa monia kymmeniä kertoja siinä onnistumatta. Ruoatkin oksenteli ulos ja lopulta juomatkin. Tästä alkoi vahvistumaan epäily suolitukoksesta ja viimein yhdeltä yöllä odoteltiin päivystysaseman aulassa lääkäriä. Parin tunnin aikana jouduttiin todistamaan, kuinka joku nainen joutui luopumaan kultaisesta noutajastaan. Sole kävi myös lohduttamassa naista kiipeämällä luvan kanssa syliin halimaan. Kyllä Solella oli myös ihmeteltävää, kun lähemmäs satakiloinen englanninmastiffi heräili narkoosista. Meidän pikkukoira tarkkaili tilannetta köllötellen tuplasylissä: Pää minun ja pee samulin sylissä.
Lääkäri päätti jatkaa parafiiniöljytyksillä, koska lotinat oli kuulemma lupaavat ja pehmeältä tuntui suolisto, vaikkakin aristi selkeästi vatsaansa ja kipeältä tuo vaikutti. Kotona helluntai jatkui piinaavalla odottelulla ja taskulampulla kakan etsimisillä pimeästä. Sunnuntaina iltapäivästä vihdoin alkoi ripuloimaan, jolloin sitten lopetettiin parafiiniöljyt. pieniä määriä eläinlääkäriltä saamaa ruokaa alkoi pysymään sisällä ja mieli virkistyyn.
Yöllä kääntyi taasen tila huonommaksi ja alkoi tiheämmin ripuloimaan pieniä määriä ja lopulta ulosteissa oli jo jonkin verran vertakin. Inhottavaa on vierestä katsoa kyykkäämistä, kun toinen itkee joka kerta. Yöhuolien vuoksi piti ottaa yhteys myös päivystäjään omia tunteita rauhoittaakseni.
Tänään sitten salakuljetin koiran mukanani töihin, koska en uskaltanut jättää sitä yksin. Siellä tyttö sitten vietti päivänsä varsin innokkaasti tehden hommia. Ja ei tuo jäänyt kyllä asukkailta tai työkavereiltakaan huomaamatta.
Nyt jatketaan pehmeällä ruoalla ja siirrytään muutamaksi päiväksi starter mousseen, jotta sais energiaa ja sulais helpommin. Verta ei tule nyt, joten toivottavasti oltais jo voiton puolella.
Sole teki sen, mitä häneltä odotettiinkin: Mulahti siis veteen Birgitalla, ennen kun ehdittiin edes reppuja selästä ottaa. Virkistäytyminen sai aikaan aikas hillittömät hepulit. Tästä esimerkkinä tuo kuvaajan päälle loikkaus. :)
Tytöt bongaili myös sorsia, vaikkakin Solen tarkkaavaisuus hieman välillä herpaantui. Lunaa ei vieläkään kiinnostanut uinti, mutta puuhommia hän teki tuttuun tyyliin: Isoin puu, paras puu.
Puutarha hommat keskeytyi hyvän idean syntyessä ja pian kaivelinkin jo liivin taskusta nakkia multaisilla sormilla. Luna oli niin innostunut että! Sole katseli kaukaa kaihoisasti, kun oli ensimmäistä kertaa pihassa kiinni hetken aikaa. Lopulta vaihdettiin osia ja Solekin kävi putkessa muutaman kerran juoksemassa. Olihan tuo nyt mukavampaa kun nurmikon leikkuu!
Tänään kävimme pitkästä aikaa moikkaamassa Lunan kasvattajaa. Samalla Luna näki ihanan äitinsä ja kaksi aivan ihanaa sisarpuolta. Päästiin myös moikkaamaan Lunan siskoa Lilaa (Jonka rinnalla Luna vähän kalpenee..) ja kasvattajan toista koiraa Vattua. 
Lunan ollessa lähellä oli Sole oikein reipas ja innostui paljon leikkimäänkin. 
Mutta olipahan kiva nähdä Pirrelinan uusia vauvoja ja vanhempia koiratuttuja. 
