Kesälomakuvia 1. Luku

Kesälomaretkellä Suomessa 23.6-2.7.12


Tytöt saivat hirmusti uusia kokemuksia. Koettiin vaaroja ja tuntureita, soita ja metsiä, koskia ja lähteitä: Luonnon ihmmeellisiä asioita.

Autoilu onnistui sulassa sovussa muutaman tunnin välein pysähdellen. Sole onneksi ei ole matkapahoinvointinen ja Lunaltakin tuo vaiva on alkanut hellittään. 

Juhannus oltiin ensin Kuhmossa nauttimassa kauniista ilmoista. Heti perille saavuttuamme Sole löysi kalan perkuujätteitä, joissa keksi alkaa piehtaroimaan. Tuo pieni koira haisi tuon neljä päivää aivan kammottavalta useista pesuista huolimatta.

Kuhmossa käytiin myös tyttöjen kanssa soutuveneilemässä harjoituksen vuoksi. Sole köllötteli tyytyväisenä sylissä ja Luna ihmetteli maailman menoa. Sen verran Lunaa epäilytti, että jollain kerralla jäi laiturille odottamaan. Kuitenkin rannassa käydessä päätti hypätä pyytämättä veneeseen, joten ei tuo siis tainnut hirveästi jännittää Lunaakaan.

Luna kahlaili paljon rannikoissa, mutta vieläkään ei uskalla lähteä uimaan. Sole tyytyi rannalta tarkkailemaan tilanteita. Tosin tottahan tuo muutaman kerran mulas myös veteen. Se ymmärrettäköön, koska tämä emäntäkin putosi täydessä varustuksessa kumisaappaat jalassa järveen.

Kuhmossa kiertelimme Palosen retkeilyalueella. Emme tavanneet majavia tai metsäpeuroja, mutta majavien patojen alkuja pääsimme tutkimaan.
Sole pääsi myös ensimmäistä kertaa saunaan, jonka tarkoitusta ei ihan kyllä ymmärtänyt.

Kaikissa paikoissa Sole oli hajua lukuun ottamatta sisäsiisti. Yöpissailut paperille ovat siis taakse jäänyttä elämää.

Juhannuksen jälkeen suuntasimme Jeesiöön Jeesiöjoen varrelle viikoksi. Siellä meitä odotti valtavat määrät sääskiä, jotka tosin lumisateiden pelossa muutamiksi päiviksi sitten onneksi katosivat. Vatsanaluset oli kuitenkin aikas läikikkäät molemmilla.

Luna jatkoi kahlailuharjoituksiaan lappisissa joissa ja järvissä. Sole jatkoi piehtaroimista kaikissa mahdollisissa paskoissa.
Metsistä ja joen varsista Sole teki mahtavia löytöjä: Hän löysi eläinten luita, poron sarvia ja kalanpäitä. Melkein aina sisälle tullessa suusta löytyi toinen toistaan hienompi löytö.

Tuntureista ensimmäisenä valloitettiin Kittilästä Kumputunturi. Solekin jaksoi mainiosti taivaltaa ilman minkäänlaista väsymystä. Taidetaan olla jo siinä pisteessä, ettei ole pariin vuoteen mahdollista tuota koiraa väsyttää. 

Karhutunturilla molemmat joivat elämänlahteestä. Ja kahlailivat ja pulahtelivat siinä. Elinvoimaa on sitten varmaa molemmissa nyt tuplaten.