Ihana lumi on maassa ja ihanat koirat siitä varsin innoissaan.
Luna varsinkin on sitä mieltä, että sisälle ei tarttis tulla kuin yöksi vähän nukkumaan. Autoa kun tänään käynnisteltiin, hyppäsivät molemmat tytöt kyytiin vauhdilla ja piippasivat jo n. 100m päässä kotoa metsään pääsyn innosta. Ajeltiin sitten tuohon ihan lähinurkille, koska malttia tuntui olevan tänään varsin vähän.
Kotiin paluun tajutessaan Luna ei meinaisi millään tulla autoon. Jumpittelu on varsin naurettavaa, koska eihän tuo pystyisi oikeasti koskaan jäämään sinne. Näköetäisyys kun on aina oltava omiin joukkoihin.  

Sole ei ole juurikaan reagoinut omaan juoksuunsa, mutta Luna välillä hoitaa senkin. Jonain päivänä Luna kävi vähän toisen perää nuuhkasemassa ja sai hillittömän hepulit: puri sohvaa ja tassulla kävi väliin mua leikkisästi lyömässä. Luna on myös ihan hirvittävän huomion kipee ja pentuilee nyt aika paljon.
Asetelma on siis tällä hetkellä se, että tuo 1/2 kiloa painavampi pikkukoira on rauhallinen ja järkevä ja tuo vanhempi on aivan kakara ja huomion kipeä.

Tosin Solen rauhallisuuteen varmasti vaikuttaa viime viikkojen sairastelut. Pissatulehduksia meillä on siis edelleen. Viime sunnuntaina tulehduksen ja juoksun lisäksi tuli vielä jonkinlainen oksennustauti ja vointi oli varsin heikko. Käytiin silloin päivystyksessä ottamassa veri- ja pissakokeita, kipu- ja pahointivointilääkettä saamassa ja tutkimasssa koira. Pissat lähetettiin viljelyyn lopulta Saksaan, josta vastaukset tulikin jo heti torstaina. Nyt on vihdoin oikea antibiootti ja toivotaan, ettei bakteeri pääse nyt muuntumaan sille resistentiksi.

 Ruoka ei oikein Solelle nyt maistu, mutta onneksi tosiaan tuota painoa on sen verran vähän liikaakin, että eiköhän tuo muutaman päivän dieetinkin vielä kestä. Toivotaan kuitenkin, että pian meidän lauman sairastelut olisi ohi ja saatais vaan nauttia talvesta ja lumista.