Kyllä onkin aika päässyt hujahtamaan ja kirjoittelut jääneet. Tämän talon arjessa vallan on ottanut tuo uusin lauman lisä, ihmisvauva.

Tosiaan syyllisyyttä tuntien myönnettäköön, että koirat ovat olleet viime aikoina varsin lomalla. Onneksi kuitenkin tämän vauvahässäkän kanssa samaan aikaan alkoi myös kesä, joka jo sinällään tuo koirien elämään paljon.

Koirat ovat olleet kauniilla ilmalla kaiken aikansa ulkona. Saavat tulla ja mennä miten haluavat paljon omien tahtojensa mukaan. Metsälenkeillä ja remmilenkeillä käydään tietenkin, mutta kaikenlaiset kouluttamisia ja harjoitteluita on ollut varsin harvakseltaan. Onneksi meillä on kyllä käynyt nyt poikkeuksellisen paljon vieraita, joista jotkut tuovat myös koirille tuliaisia.

 Sole on fyysisesti kasvanut aikuiseksi, mutta ainakaan vielä ei edes tuo keväinen sterilointi ole mitenkään tasoittanut tuon kulmia. Sole on varsin maailmaa rakastava ja tohelo, mutta ihan vähän ehkä välillä tyhmäkin. Sillain rakkaudella sanottuna.

Sole on luonut ihan itsekseen uusia ystävyyssuhteita naapuruston lapsiin. Olen ihmetellyt miksi tuo niin tiuhaan juoksee haukkuen portille, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Tulee kyllä kutsuttaessa takaisin. Joitain päiviä sitten huomasin, että lapset pyöräilevän edes takaisin meidän pihan ohi. Jo kaukaa huutelevat Solea ja mm. haukkuvat. Sole sitten juoksee portille ja vispailee häntäänsä lapsien iloksi. Sieltä vaan raikuu hurraa huutoja "Tuolta se Sole tulee". Mainittakoon, että koiran nimen ovat ilmeisesti saaneet huudoistani poimittua. Olen ajatellut, että olkoot ystäviä, niin kauan kun koira ei siitä häiriinny. Sole näyttäisi olevan niin ylpeä toiminnastaan.

Yhtenä kauniina aamuna myös ihmeteltiin ikkunasta, kuinka Sole ensin nuuhki maata ja sitten pompahteli hirmuisilla loikilla pelästyen taaksepäin. Lähempää asiaa tarkasteltua huomattiin, että linnun pöntöstä oli pudonnut poikanen. Sole tökki kuonolla lintua ja sen liikahtaessa pomppasi karkuun. Tuota touhua seuratessa tuli kyllä mieleen, kuinka Luna ravisteli 9kk ikäisenä fasaanilta niskat nurin.. On ne niin erilaisia. Kerrottakoon vielä, että tuo linnun poikanen selvisi koettelemuksesta.

Kuolleisiin eläimiin ja pahoihin hajuihin Sole tutustuu hajun päällä piehtaroimalla. Tätähän on aiemmin päässyt tekemään kalan perkuujätteisiin, kuolleeseen kalaan ja mm. metsän eläinten ulosteisiin. Nyt viimeisimpänä tuttavuutena törmäsimme lenkillä kuolleeseen kyykäärmeeseen ja siihenkin pääsi niskansa hinkkaamaan.

Luna taas on varsin rauhallinen ja järkevä ja huolehtii edelleen ihanasti kaikesta. Vauvan Luna heti otti suojelukseensa. Jos ollaan vauvan kanssa reissussa, kotiin tullessamme ensin kiipeään autoon katsomaan, että vauva on mukana turvaistuimessa. Kun vauva itkee jotenkin erityisen paljon, Luna oikein huolestuu ja tulee tarkistamaan tilanteen. Luna on myös seurannut meidän rituaaleja vauvan kanssa. Iltaisin levitän ennen syöttöä peiton ensin sängylle, jolla sitten vauvan saa nostettua nukkuvana sänkyyn. Luna on joitain kertoja ehtinyt välissä livahtaa juuri tuolle peitolle. Ja voi sitä ylpeää ilmettä ja hännän vispausta siinä vauvaillessa.

Lunalla on ollut vähän vaivaakin viime aikoina. Kesän ensimmäisinä lämpöisinä päivinä sai ilmeisesti jonkinlaisen lämpöuupumuksen. Samulin tullessa töistä lähtivät heti heittelemään palloa, jonka jälkeen Luna pyörtyi nurmikolle. Tuon jälkeen oli vielä jonkin aikaan pysytellyt kovin lähellä, mutta seuraavana päivänä huonovointisuudesta ei ollut tietoakaan. Suuresti kuitenkin taas pelästytti.
Lunalla on ilmeisesti myös jotain nivelsideongelmaa tms. Solen taklailujen tuloksena etujalassa. Painitällin saadessaan alkaa ontumaan. Ontumista kestää usein vaan tunteja tai enintään päivän ajan. Sitten lepuutellaan ja pyritään välttää riehumisia mahdollisimman pitkään. Se kuitenkaan ei ole kovin helppoa, kun itse saattaa olla jo puolen tunnin päästä tuomassa palloa. Tämä on ollut nyt sen verran säännöllistä, että tarvinnee käydä eläinlääkärillä. Puhelimitse ollaankin jo neuvoja soiteltu, mutta itsestä alkaisi tuntua, että tarvittais tuon kuntoutukseen vielä vähän enemmän keinoja.

Reilu viikko sitten meillä olikin täällä varsinainen tragedia. Meille tuli kylään vieras ja koirat odottelivat koiraportin takana. Sole hyppiessä porttia vasten sai tassunsa jumiin portin pystypuun ja seinän väliin. Siinä syntyi varsinainen paniikkikohtaus. Solella, minulla ja Lunalla. Yrittäessäni saada tassua irrotettua Sole myös peloissaan puri minua hieman kasvoihin. Luna meni myös paniikkiin ja yritti myös hyökkiä minua päin varsin kovasti haukkuen. Samulin tullessa apuun saatiin vihdoin tassu irti, joka ei kammottavista asennoista huolimatta onneksi vammautunut millään tavoin. Jotenkin Sole sai paniikissa anaalinesteensä tyhjennettyä myös, joten lopputuloksena meillä oli kovin pelästynyttä väkeä, verinen naama ja paskan hajuinen koti. Koirat hetken aikaa vielä olivat sitä mieltä, että minä aiheutin koko tilanteen, mutta onneksi lopulta taas rakkaus voitti. Toivottavasti jo mutenkin aralle Solelle ei vaan jää tuosta mitään uusia pelkoja.

Nurmikon leikkuu on yksi Lunan rakkaimmista harrastuksista. Tämä siksi, että on huomannut, että pihalla lojuvia palloja ja leluja tarvitsee viskoa leikkurin alta pois. Tänään huomasin, että Luna myös tuo juoksemansa pallot takaisin: tietenkin sille pitkälle nurmelle, jotta ne joutuu siitä taas heittämään. Toki tästähän päästäisi sillä, että keräilisi vaan kaikki lelut ensin pois. Eipä sitä kuitenkaan raaski koiralta riistää noin rakasta harrastusta. On se parempi versio aiemmasta ruohonleikkuuharrastuksesta, joka oli sen nurmijätteen syöminen.

Juhannuksena meillä oli juhannusheilana tytöillä kääpiöpinseri poitsu. Tuo ei tosin kovin innostunut Solen kaveruudesta. Luna ystävällisesti taasen piti koiran hiljaisena. Sopu ja yhteisymmärrys muodostui kuitenkin tämän eläimellisenkin juhlaväen kesken.

Ensi viikolla meidän lähtiessä reissuun tänne saapuukin koirille hoitaja, joka on suunnitellut kiertävänsä noita Birgitan polkuja koirien kanssa ja jopa yöpyvänsä laavulla. Siinä onkin sitten meidän tytöille jo täysin uusia kokemuksia.