Solen ensimmäinen sairastuminen taitaa olla voiton puolella. Lauantaina alkoi tyttö oireilemaan yrittämällä sinnikkäästi toimitella vatsaansa monia kymmeniä kertoja siinä onnistumatta. Ruoatkin oksenteli ulos ja lopulta juomatkin. Tästä alkoi vahvistumaan epäily suolitukoksesta ja viimein yhdeltä yöllä odoteltiin päivystysaseman aulassa lääkäriä. Parin tunnin aikana jouduttiin todistamaan, kuinka joku nainen joutui luopumaan kultaisesta noutajastaan. Sole kävi myös lohduttamassa naista kiipeämällä luvan kanssa syliin halimaan. Kyllä Solella oli myös ihmeteltävää, kun lähemmäs satakiloinen englanninmastiffi heräili narkoosista. Meidän pikkukoira tarkkaili tilannetta köllötellen tuplasylissä: Pää minun ja pee samulin sylissä.
Lääkäri päätti jatkaa parafiiniöljytyksillä, koska lotinat oli kuulemma lupaavat ja pehmeältä tuntui suolisto, vaikkakin aristi selkeästi vatsaansa ja kipeältä tuo vaikutti. Kotona helluntai jatkui piinaavalla odottelulla ja taskulampulla kakan etsimisillä pimeästä. Sunnuntaina iltapäivästä vihdoin alkoi ripuloimaan, jolloin sitten lopetettiin parafiiniöljyt. pieniä määriä eläinlääkäriltä saamaa ruokaa alkoi pysymään sisällä ja mieli virkistyyn.
Yöllä kääntyi taasen tila huonommaksi ja alkoi tiheämmin ripuloimaan pieniä määriä ja lopulta ulosteissa oli jo jonkin verran vertakin. Inhottavaa on vierestä katsoa kyykkäämistä, kun toinen itkee joka kerta. Yöhuolien vuoksi piti ottaa yhteys myös päivystäjään omia tunteita rauhoittaakseni.
Tänään sitten salakuljetin koiran mukanani töihin, koska en uskaltanut jättää sitä yksin. Siellä tyttö sitten vietti päivänsä varsin innokkaasti tehden hommia. Ja ei tuo jäänyt kyllä asukkailta tai työkavereiltakaan huomaamatta.
Nyt jatketaan pehmeällä ruoalla ja siirrytään muutamaksi päiväksi starter mousseen, jotta sais energiaa ja sulais helpommin. Verta ei tule nyt, joten toivottavasti oltais jo voiton puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti