Nyt on takana ensimmäinen näyttelykoulutus. Sole osasi silloin tällöin keskittyäkin. Solen luoksepäästävyys on 100%, jos vaan kestää suudelmat. Työstettiin tyttöjä mahdollisimman kaukana toisistaan, ja kun kurssin vetäjä oli käynyt viimeisenä Lunan luona, tuli hän kehumaan, että on kaksi ihmeellisen avointa hoffia meillä.
Tosin olisi ilmeisesti hyvä, jos Luna ei enää yrittäis suudella.
Luna turhautui taas hirmuisesti, koska ei oikein pidä paikallaan olosta. juostessa sitten alkaa pomputtaa, kun saa vihdoin vähän liikkua. Huonoa on myös, että Luna "tottistelee" ihan liikaa: juostessa katsoo vaan Samulia, jolloin juoksee ihan vinosti. Jos ei ota kontaktia, niin silloin Luna yrittää vain tähdätä maksimaaliseen nopeuteen loikkien kera. :) luna tarttis sellasen näyttelyn, jossa katsottais myös kuinka kauniisti osaa hyppiä.
Mutta mukava kokemus ja mukava ryhmä. Tekee hyvää molemmalle, ihmiselle ja koiralle. Tosin mätsäreissä käydään erikseen, koska Luna huolehtii liiaksi siitä, missä Sole on ja tarteeks sen ojentaa sitä..
Postissa odottelee myös uusi juoksuvyö ja eteisessä tän uudet ihanat barefoot kengät, joten lopputuloksen tulisi olla mukavaa uudenlaista ulkoilua. Tai sitten hirmuisen hermoja kiristävää rempomista ja sinkoilua.. Katsotaan miten käy.
Mun ihanin pikkukoira voi jo erittäin hyvin, vaikkakin syliä luulee virheellisesti saavansa edelleenkin jatkuvasti. Onneks tuo vauvailu on kuitenkin paljon kivempaa kuin teineily.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti